Käräjille

pääsimme eilen Sirkan kanssa. Peitenimillä tosin - ja ihan toisessa ajassakin...
Osallistuimme Metkun järjestämään "Aikamatka - kulttuuriperintökasvatusta lapsille" -seminaariin, johon oli kutsuttu alustamaan ihastuttava museopedagogi Anniina Ylikoski Pohjanmaan lastenkulttuurikeskuksesta. Paikkana oli Etelä-Karjalan museon auditorio Lappeenrannan Linnoituksessa; ihan paras paikka tälle tilaisuudelle.

Saimme oppia, että aikamatka on menetelmä jolla historiaa voidaan ikään kuin leikin keinoin elää uudelleen. Välineiksi ei tarvita aikakonetta vaan mielikuvitusta sekä tietenkin hippusen tietoa halutun aikakauden elämänmenosta. Anniina Ylikoski kertoi tehneensä eri ryhmien kanssa matkoja mm. Vaahteranmäen Eemelin aikaan, 1700-luvulle, 1940-luvun kotirintamavuosiin, 1920-luvun salakapakka-aikoihin...ties vaikka mihin - oman historiamme todellisiin tapahtumiin.

Aikamatkalla opitaan kaikin aistein. Mekin saimme eilisillä käräjillä vanhanajan vaatteita päällemme, saimme kokeilla oikeaa mustekynäkirjoitusta ja maistaa 1880-luvun jälkiruokaherkkua. Itse tuomiota oli jakamassa oih! niin komea tuomari kiharaperuukissaan sekä kirkkoherra perinteisessä puvussaan. Syytettynä oli piika-Aada, joka oli kähveltänyt leipää herrasväen komerosta omille lapsilleen, ajatella! Kävi niin onnettomasti (tai oikeuden kannalta onnellisesti), että talon toinen piika, Hilda, oli nähnyt varkauden. Niin jouduttiin käräjille, joissa Aada tuomittiin rahvaan edessä jalkapuuhun kolmeksi viikoksi (sunnuntaisin kirkonmenojen aikaan).

Pohjanmaalla tekevät aikamatkoja tilauksesta eri ryhmille, aina päiväkoti-ikäisistä yläkoululaisiin. Puitteissa pyritään autenttisuuteen aina kun se on mahdollista, mutta nipottamatta.

Kulttuuriperintökasvatus on tärkeää oppiaksemme arvostamaan omaa kulttuuriperintöämme, ja vahvistaaksemme siten identiteettiämme.
Täällä meillä eteläkarjalassakin on niin paljon sellaista ihan omaa, joka ei saisi päästä unohtumaan...

Teija