JA VOITTAJIKSI JULISTETAAN...

tadaa... Jenni J. Sanailevista kamuista (Imatralta) ja Suvituuli Sanasikkuroista (Saarelta).

Lämpimimmät onnittelut!

Keväinen kirjoituskilpailumme teemalla "paras lukemani kirja" on siis ratkennut.
Kilpailuun osallistui kaikkiaan 27 kerholaista, jokaiselta yksi työ. Tuomariston tehtävä oli, tälläkin kertaa, hiostuttavan hankala - mutta parhaat voittivat!
Jenni ja Suvituuli palkitaan kirjapalkinnoin (ne vilahtavat kuvassa, mutta en kerro enempää vielä, ettei yllätys paljastu kokonaan...).

Ja tässä voittajatekstit:

Painajainen kesäleirillä

Tämän kirjasarjan on kirjoittanut R.L.Stine.
Kun luen kirjaa, alusta asti tuntuu ihan kuin olisin itse päähenkilö kirjassa. Esimerkiksi nyt kirjassa Goosebumps, Painajainen kesäleirillä kertoo pojasta, jonka kesäloma on alkanut ja hän ja hänen perheensä lähtevät asuntovaunulla ajamaan vuorentietä pitkin. Matkalla vaunu irtoaa ja veljekset ovat vaunun sisällä. He heräävät metsästä ja menevät vaunusta ulos haukkaamaan happea. Pojat kuulevat metsästä ääniä, iha ku joku olisi tulossa heitä päin. Se oli valkohaalarinen mies, joka oli läheisen leirin ohjaaja. Ja juuri nyt tuntui, että siirryin kirjaan itse päähenkilöksi...

Tulkaa läheiselle leirille. Se on ilmainen ja siellä on paljon lapsia. Me olimme ihan ymmällämme. Lähdimme kävelemään leirille. Matkalla mies kertoi leirin säännöistä ja kultamitalleista, joita sai, jos voitti jonkun kisan. Saavuimme leirille, mutta meidän oli pakko soittaa vanhemmillemme. Mutta puhelimia ei ollut. "Outoa", ajattelin. Miksi täällä ei ole yhen yhtä puhelinta?
Tutustuin aika nopeasti muihin leiriläisiin. Mutta leirillä oli yksi juju. Jokainen joka sai kymmenen mitalia, hänet kaapattiin ja vietiin leirin kuninkaan hoitajaksi. Mutta kukaan ei tiennyt siitä. Kaikki leiriläiset lumottiin kuninkaan vangeiksi. Kerran juoksin mehtään ajattelemaan asioita. Äkkiä kuulin jotain. Ja näin jotain...Se oli pieni punatukkainen tyttö. Hän tuli varoittamaan minua, kaikkia leirin kuninkaasta. HÄN OLI HIRVIÖ! Luulin hetken, että se oli unta...
Äkkiä tajusin mistä oli kyse. Minä ja veljeni! Oli pakko päästä pois täältä. Kaikkien piti päästä pois täältä. Luulin hetken että oli liian myöhäistä päästä pois.

Oli kulunut pari päivää. Veljeni oli lumoutunut mitaleista. Yritin saada veljeni pois lumouksesta. Kun ilta koitti, olin valveilla. Olin valveilla, koska halusin tietää, minne ohjaajat menivät. Seurasin heitä. He menivät vanhaan taloon. Odotin pusikossa aivan hiiren hiljaa. Kaikki olivat menneet sisään. Nyt voisin mennä sisään. Hyi mikä löyhkä...Seurasin käytävää pidemmälle...Aaaahhh...Tyttö puhui totta! Se oli suuri hirviö...vihreä sellainen. Ja kaikki siivosivat häntä. Tuolla oli kaverini. Hän ei ollut lumottu...ainakaan vielä. Huusin tytön nimeä. Hän kuuli, mutta ei ollut nähnytkään minua. Nälkä! huusi hirviö. Ei! Hän oli se kuningas! Aivan hirvittävää! Hän söi kaverini! Nyt oli pakko saada muut pois täältä. Ohjaajat olivat myös lumotut. Heitin sankollisen vettä jättihirviön päälle...se kivettyi! Lumous särkyi ja kaikki oli ennallaan. Löysin puhelimen ja soitin poliisille. He tulivat paikalle. Samassa raukesi ohjaajien lumous. Poliisit ihmettelivät, koska tästä leiristä ei oltu ilmoitettu. Soitimme vanhemmille ja ymmärsimme että olimme olleet kuukauden leirillä. Pääsimme kotiin, mutta ohjaajat selittivät, että heidät oli lumottu.

Olin kirjan päähenkilönä ja kuvittelin sen paikan missä olin. Tunsin kuin olisin toisessa maailmassa lukemassa kirjaa. Kirjojen lukijoille sanoisin, että eläytykää kirjaan. Se on sitä mitä tarvitset ja osaat kertoa paremmin esim. kirjaesitelmään mitä kirjassa tapahtui. Mukavia hetkiä kirjan lukijoille!
- Suvituuli

Paras kirjani: Jesse joulukoira

Kirjan ovat kirjoittaneet Merja ja Marvi Jalo. Kirjassa seikkailee Jenna, hänen paras ystävänsä Hannele, heidän luokkalainen Eetu, Jennan koira Jesse, Hannelen luona usein hoidossa oleva Cici Charlotta ja Eetun koira Waterloo.

Jenna ja Hannele olivat menossa jouluostoksille, mutta kummallakaan ei ole rahaa. Tyttöjen apuun porhaltaa Eetu. Eetu on suunnitellut, että jouluna hän olisi joulupukki ja ansaitsisi rahaa. Tytöt voisivat olla tonttuja ja Jesse, Cici ja Watte voisivat olla laulavia joulukoiria. Lapset ovat varmoja, että he rikastuisivat. Kunnes heidät kutsutaan erääseen sukujouluun ja ennestään tuttuun paikkaan. Kun he ovat siellä Jesse alkaa ulista. Kun Eetu on alkamassa jakamaan lahjoja paikan koira Riksi hyökkää Eetun partaan kiinni. Kun Eetu on päässyt Riksistä hän nousee seisomaan ja hänen housunsa putoavat.
He lähtivät juoksemaan taksiin. Matkalla he kuulevat, että juhlijat ovat tunnistaneet Eetun ja Hannelen.

Mielestäni kirja on sen takia hyvä, koska kirjassa on paljon koiria.
- Jenni J.